20

Jazz leijuu samettisena asunnossa sen illan hämärtämissä nurkissa. 
Saksofoni, 20 sekuntia.
“Rakas, älä avaa ovea”
Nainen kääntyy kirjansa äärestä katsomaan puolisoaan, kulmat kysyvästi yhteen painautuneina. Mies katselee korkeasta ikkunasta sateen kastelemalle mustalle kadulle, jäntevät nyrkit puristavat kevyttä verhokangasta, kuin pitääkseen pitkää vartta pystyasennossa.
“Mistä sinä puhut?”
Vastapäätä istuva nojatuoli, miehen nojatuoli, on tyhjä ja kylmä. Nainen ajattelee ohimennen sen lopullisuutta.
13 sekuntia. Kontrabasso ja kolme hidasta koputusta.
Naisen katse nauliutuu oveen, kirja lasketaan siististi sohvapöydälle. Mies on nopeampi, tärisevä käsi tarttuu kylmään kahvaan. Hikipisara valuu ja putoaa, kastelee mokkaisen kengän huolitellun pinnan.
8 sekuntia. Klarinetti.
Reaktio tulee myöhässä. Puuovi iskeytyy päin seinää, ensimmäinen isku hajottaa miehen leuan, kahdeksan luusirpaletta, murtunut nenä. 
Nestemäinen metalli leviää tahmeaksi kerrokseksi kokolattiamatolle, kiinteistön arvo laskee.
3 sekuntia. Trumpetti.
“Piiloudu” mies korahtaa. Naisen hento käsi hajoaa kolmen käsiparin alla. Huuto hukkuu raskaasti tapetoituihin seiniin. Kirjan sivut värjäytyvät punaiseksi.
0 sekuntia. Kliimaksi.
Vain kaksi laukausta.