Kultaa (tajunnanvirtaa)

-
Kämmenissäni lepäsi kultaa. Kun aamun ensimmäisillä tunneilla heräsin pimeyteen, yritin avata valot, antaa jonkin pyyhkiä pimeys pois ympäriltäni. Ojennus, naksahdus, mutta pimeys pysyi ja upposin sen kaikkein syvimpään.
Tiedätkö kun lähdet sukeltamaan ja unohdat pohjaa lähestyessäsi sen, että pinnallekin täytyy nousta, ja kun käännyt nähdäksesi läikehtivän pinnan, sisimmässäsi ymmärrät että happi ei tulisi riittämään. Hukkuisit. Kuolisit. Virta veisi sinut pois.
Ei ollut pintaa mihin pyrkiä, ja tiesin, että pohja oli niin kaukana että en voisi koskettaa sitä vielä kun olen elossa. Silti kävelin siellä. Mustalla niityllä, poltetun taivaan alla. Tuulen tuoksu oli unohdettu ja maa vettyi raskaiden jalkojeni alla. Ensin nilkat, sitten polvet. Kuolleiden tähtien kuiskaama tuutulaulu sinkoili sisälläni ja kutsui minua luokseen.

Kun olimme lapsia, koristelimme pääsiäisenä virpoja. Pöydällä lepäsi valikoima värikkäitä silkkipapereita. Sinistä, keltaista, heleää vihreää. Sakset olivat liian suuret, joten äiti repi paperin siisteiksi palasiksi. Repäisy. Huuto. Repäisy. Kipu. Tukehdun itseeni.
Kämmenissäni lepäsi kultaa. Valta, kunnia, loisto. Onnellisuus, rakkaus, vapaus. Kaikki uhrattu pimeään,
jotta vielä kerran näkisin auringon nousevan,
jotta vielä kerran lentäisin.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuningattaren ylpeydellä

-
Se kaikki on viimein ohi. Yllemme laskeutunut hiljaisuus on kuitenkin raskas, ilma tuoksuu metallilta ja epätoivolta. Käsivarteni haluaisivat vain luovuttaa, mutta sydämeni vaatii niitä jatkamaan, tätä lastia en saisi pudottaa, tämän särkyneen lastin minä veisin perille asti. Sisälläni vellova raivo on kadonnut. Se kulutti sieluani kuin myrskyävän meren laineet kuluttavat ylvästä kalliota. Edes kallio ei kuitenkaan ole ikuista. Ajan myötä se murenee pois, ajan myötä se saisi luhistua ja meri saisi kuivua. Nyt sen sijalla on tyhjyys, tyhjyys niin pimeä, missä huutoni eivät kaiu kenellekään kuultaviksi. Olen itkenyt mereni tyhjäksi, kyyneleitä ei enää ole.  Jalkani tärisevät uupumuksesta, selkäni pyytää armahdusta. Silti puristan lastiani lähemmäksi, en enää koskaan päästäisi irti. Pehmeä verinen maa viettää allani, mutta en kaadu. Paljastettujen aseitteni kauniiksi hiotut terät uppotuvat kipeästi verestävään ihooni, mutta en armahda itseäni. Sen kipu on onttoa ja annan sen unohtua. Ka
Lue lisää

Elisabeth

-
Lyra oli vaiennut. Yötä valaisevat roihut tanssivat patsaina mustalla taivaalla, kevyenä verhona leijuvat kipinät korvasivat savun alleen jättämän tähtitaivaan. Kiviset kadut olivat maalattu mustaksi katkeralla verellä, mekon raskaat helmat värjäytyivät tummemmaksi jokaisella askeleella. Naisen mustat hiukset liehuivat syntymässä annettuna ennusmerkkinä suuren kaupungin kohtalosta, puhdistettu maa huusi hiljaa yössä. Jäljellä ei ollut enää mitään, kun vahvat kädet painuvat suuriin oviin työntäen ne auki. Vain veri, johon hän jalkansa kasteli, varjostaa hiljaa hänen jokaista liikettään. Runneltu ruumis hänen edessään ei väistänyt, ei tehnyt tietä valloittajalle. Hän ei laskenut päätään, hajotetut luut saisivat murtua vielä kerran hänen jalkojensa alla. Kiveen oli hakattu historiaa, kivet saisivat murentua pois. Uusi historia kaiverrettaisiin peruskallioon tähdille luettavaksi. Valtaistuin huusi tyhjyyttään, raskas viitta sen portailla oli jo viilennyt. Pois he
Lue lisää

Tähtien tytär

-
Vähintään tähdistä tullut jostain kaukaa valosta, maan päällä ei kulje kaltaisiasi. Ainakin syntyä enkelin joten miksi minuun sä katsoisit? Valtaistuimesi on muualla. Toivosi nostit luokseni asetit palaset paikalleen Itsekkäänä kuiskaan, “Ethän koskaan jätä?” Siipesi uomassa saan taas levätä, äänesi tuo minulle turvan. Siinä minun on lämmin ja hyvä. Mutta näen kyyneleet poskillasi kirkkaat kristallit hiuksissasi. Saan pyyhkiä ne pois, olla hellä, ei tarvitsisi maailman painon levätä sun kämmenillä. Ja tänä yönä sut tuudittaisin uneen hiljaa, ihan hiljaa. Hyveesi jokaisen korvaasi kuiskaisin “Olet sinä tähti, se mikä ihanin” Sillä olemmehan vain kaksi kuolevaista rakkautta vailla mutta toistemme luona.
Lue lisää