Harriet

Askeleet ovat tiheitä, katse on tiukasti maassa. Märkään asfalttiin heijastuvat kutsuvat valot loistavat kaikissa kirkkaissa väreissä, kun myöhäisillan suurimmat nähtävyydet sykkivät päihdetäytteistä elämäänsä. Strippiluolat, yökerhot ja baarit, ilmassa tuoksuu alkoholi ja epätoivo, ulos kaikuu huuto ja musiikki. Nainen keskittyy jossain lähistöllä haukkuvaan koiraan. Katse nousee vain muutamaksi sekunniksi, mutta rakennuksen nurkalla norkoileva prostitoitu heilauttaa sekaiset hiukset silmiltään ja poraa katseensa ohikulkevaan, perään heitetyt venäjänkieliset sanat jäävät kaikumaan yöhön. Katse lasketaan takaisin maahan, hampaat purraan yhteen tottumusten mukaisesti. Viereisen yökerhon ovesta purkautuu kompastellen mies, sisältä kantautuva musiikki kuuluu muutaman sekunnin kirkkaammin ja herättää pahoinvoivan naisen transsistaan. Miehen ääni on tuttu. Se on yksi niistä pimeyden monista äänistä, jotka kerran huokailivat naisen korvaan tämän kehoa ylistäviä sanoja. Hengitys naisen niskalla on kuitenkin elävä, aika ei sitä koskaan kuluttaisi pois. Mies paiskaa maahan tyhjän pullon, sen sirpaleet tuntuvat soralta kiirehtivien jalkojen alla. Karkuun ei kuitenkaan pääse, miehen polttava katse viiltelee tutkivia janoja rakastettuun vartaloon. Ensimmäiset sanat hänen suustaan purkautuvat venäjäksi, kieli vaihtuu naisen askeltaessa ohitse. Suuri käsi löytää pienemmän käsivarren, humaltunut ääni anelee hidastamaan.
Naisen selkeä ääni purkautuu tämän huulilta terävänä veitsenä, viiltäen miehen egoon pienen, mutta tuntuvan aukon.
“Päästä irti.”
Miehen nauru haisee viinalta, raskaalla aksentilla lausutut sanat ovat hädintuskin ymmärrettäviä.
“Johan johan, viimeksi et ollut noin teräväkielinen. Sitä pitäisi pehmentää vähän.”
Kun mies kumartuu maistamaan naisen tiukoiksi puristettuja huulia, hän kiertää itsensä irti tukalasta otteesta.
“Miksi edes olet täällä? Et lähde perääni.”
Nainen kääntyy, eikä jää odottamaan vastausta. Mies ei edes yritä pysyä raittiiden askelien perässä.
“Mikä ei toisi minua sinun luoksesi, Harriet?”
Miehen ääni huutaa hänen peräänsä.
“Haistoin hajuvetesi jo kilometrien päästä, nainen.”  
Nainen ei vastaa. 
Hän ei halua laskea sänkyjä joihin hän on tuoksunsa jättänyt.                                         

(Saran hahmo)